Artikkeli: Search For Better Inventory Management Tools (Supply Chain Digest 22.9.2010)
Teksti Jyrki Salmivuori / Toimittaja Clifford Holste:
As Product Inventories Continue To Rise, Companies Search For Better Inventory Management Tools
Does The Trend Toward Shorter Life Cycle Of Products Contribute to Higher Inventory Levels?
Lue koko artikkeli: http://www.scdigest.com/assets/Experts/Holste_10-09-22.php
Artikkeli: Uusia tuulia varaston optimointiin (Logistiikka-lehti 7.4.2010)
Teksti: Jyrki Salmivuori
Uusia tuulia varaston optimointiin
Varastopuutteista johtuva myynnin menetys vaikuttaa niin liikevaihtoon ja tulokseen kuin asiakastyytyväisyyteen ja yrityksen imagoon. Tuotteiden elinkaaripohjainen ABC+ -luokittelu tuo uutta ytyä varastotarpeiden optimointiin.
Varastoilla ja ostoilla on merkittävä vaikutus yritysten tulokseen. Varastoon sitoutuneesta pääomasta aiheutuu kustannuksia ja etenkin nykyisessä taloustilanteessa yrityksissä on tarvetta vapauttaa pääomaa tehokkaampaan käyttöön. Suurissa varastoissa piilee myös riski tuotteiden happanemisesta ja hitaasti kiertävien tuotteiden aliarvostuskirjausten vaikutus näkyy suoraan tuloslaskelman viimeisellä rivillä. Ostajan epäkiitollisena tehtävänä on osata ostaa oikeita tuotteita riittävästi, jotta myynnin ei tarvitse myydä ”ei-oota”, mutta samalla riittävän vähän, jotta varaston kokonaisarvo ei nousisi liian suureksi. ”Kuinka paljon?” on siis oleellinen kysymys.
Ostajan haasteet
Optimaalisen ostoerän laskenta perustuu oppikirjojen mukaan tilaus- ja varastokustannusten optimointiin. Tämä Wilsonin kaavana tunnettu laskentamenetelmä kehitettiin jo 1910-luvulla. Teoria toimii teoriassa ja tietyin rajauksin myös käytännössä. Edellytyksenä on, että tuotteiden kysyntä pysyy melko tasaisena, tilauskustannukset ovat eräkoosta riippumattomat, toimitusaika pysyy vakiona ja niin edelleen. Tämän lisäksi tilaus- ja varastointikustannukset pitäisi pystyä jyvittämään kullekin tuotteelle riittävällä tarkkuudella. Tämä on hankalaa, sillä pienessäkin yrityksessä tuotenimikkeiden määrä voi olla useita tuhansia. Osa tuotteista on helppo tilata ja varastoida, toiset vaativat mutkikkaamman tilausprosessin. Optimaalisen ostoerän laskenta (ja siten kustannusten jyvitys tuotteille) pitää uusia riittävän usein, koska yrityksen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, kun uusia tuotteita lanseerataan, vanhoja poistuu, tuotteiden menekki vaihtelee tai yrityksen kustannusrakenteessa tapahtuu muutoksia. Vaikka Wilsonin kaava ei ole matemaattisesti tarkasteltuna erityisen monimutkainen, se on perusostajan kannalta hankala ja antaa osin epäluotettavia tuloksia. Myynnin ja taloushallinnon ristitulessa toimivan ostajan pitää pystyä sataprosenttisesti luottamaan järjestelmän tai laskentamallin tuottamiin ehdotuksiin. Muussa tapauksessa hän turvautuu perinteiseen nelilaskimeen ja laskee tilausmäärät ”manuaalisesti”. Yleensä yrityksen ostoprosessi perustuu toiminnanohjausjärjestelmän muodostamiin ostoehdotuksiin. Niiden laskennassa käytetään nimikekohtaisia ohjausparametreja kuten tilauspistettä. Tilauspiste saadaan lisäämällä varmuusvarastoon toimitusajan kulutus. Wilsonin kaava ei ota kantaa varmuusvarastoon. Se voidaan laskea tilastomatemaattisin keinoin toimitusten keskihajonnan kautta. Mutta jälleen ongelmaksi muodostuu luottamus. Ymmärtääkö ostaja laskentaperiaatteen, jolla varmuusvarasto lasketaan, ja saadaanko sillä riittävän oikeita tuloksia?
Elinkaaripohjainen ABC+ luokitus
Jos Wilsonin kaava ei toimi, niin mikä toimisi paremmin? Viime aikojen trendinä on ollut tuotteiden elinkaarien lyheneminen. Tämä ei koske ainoastaan matkapuhelimia ja digikameroita, vaan myös perinteisempiä toimialoja. Varaston optimoinnin kannalta elinkaarensa alkuvaiheessa olevien ”nousevan trendin” tuotteiden varmuusvarastot voidaan ylimitoittaa, kun taas elinkaarensa loppuvaiheessa olevien tuotteiden varmuusvarastot pitää säätää mahdollisimman alas. Miten tämä sitten hoidettaisiin käytännössä? Vastauksena on tuotteiden luokittelu. Perinteisessä ABC-luokittelussa tuotteet ryhmitellään myynnin perusteella A-, B- tai C-kategoriaan. Tuoteluokassa olisi hyvä näkyä, onko kyseessä elinkaarensa alku- vai loppuvaiheessa oleva tuote. Tätä tarkoitusta varten on kehitetty tuotteiden elinkaaripohjainen ABC+ -luokittelumenetelmä, jossa uusille ja poistuville tuotteille tarvitaan oma kategoriansa. Nousevan trendin, tasaisen menekin ja laskevan trendin vaiheita voidaan kuvata symboleilla +, = ja –. Näin ollen nousevassa trendissä olevan ”volyymituotteen” ABC-luokaksi muodostuu ”A+”. Volyymituote, jonka myynti on jo kääntynyt laskuun saa luokan ”A–” ja tasaisen menekin volyymituote luokan ”A=”. Kullekin ABC-luokalle määritellään ”Min-Max –putki”, jonka sisällä tuotteen varastosaldon tulee pysyä. ”A+” tuotteelle voidaan esimerkiksi asettaa Min-tasoksi eli varmuusvarastoksi yhden kuukauden kulutusta vastaava määrä ja Max-tasoksi kolmen kuukauden kulutusta vastaava määrä. Tällä menetelmällä ei edes yritetä optimoida tilaus- ja vastaanottoprosessiin liittyviä kustannuksia, mutta vanhenevien tuotteiden aliarvotuksista aiheutuvia kustannuksia saadaan alennettua merkittävästi, koska varastotasoja voidaan alentaa hallitusti tuotteen elinkaaren vaiheen mukaisesti. Samalla saadaan alennettua varastoon sitoutunutta pääomaa ja parannettua tuotteiden saatavuutta. Tuotteiden elinkaaripohjaista ABC+ -luokittelua varten on kehitetty Excel-sovellus, jonka avulla nimikekohtaisten ohjausparametrien, kuten varmuusvaraston ja tilauspiste/hälytysrajan laskenta on helppoa. Sovelluksen avulla tiedot voidaan hakea ja päivittää automaattisesti yrityksen toiminnanohjausjärjestelmään. Sovelluksen on kehittänyt Expak Systems Oy yhteistyössä artikkelin kirjoittajan kanssa.
Kirja: "Vaihto-omaisuuden hallinta pk-yrityksessä - käytännönläheisesti" ilmestynyt!
Tuotteiden elinkaaripohjaiseen ABC-luokitteluun perustuvan varaston ohjauksen avulla pienennät vaihto-omaisuuteen sitoutunutta pääomaa ja aliarvostuskirjauksia. Samalla parannat tuotteiden saatavuutta ja liikevoittoa.
Kustantaja Helsingin Kamari Oy.
Kirjan voi tilata oheisen linkin kautta:
